KKO:1990:83
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntimenettely - Riita-asia - Kanne
- Tapausvuosi
- 1990
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S89/555
- Taltio
- 1853
- Esittelypäivä
A vaati B:ltä kiinteistönkaupan ehdon nojalla osuuttaan veronpalautuksesta, joka oli maksettu A:n ja B:n kuolinpesän osakkaina harjoittaman maatalouden tulosta suoritetun ennakkoveron johdosta. Kiellettynä kanteen muuttamisena ei pidetty, että A oikeudenkäynnin aikana vaati osuuttaan myös lain nojalla kuolinpesän osakkaana. Vrt. KKO:1983-II-55 Ks. KKO:1988:37
(Vahv. jaosto)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Luopioisten kihlakunnanoikeudessa
A on B:lle ja C:lle 15.7.1987 toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli K:n kuolinpesän osakkaana myynyt 21.6.1984 laaditulla kauppakirjalla osuutensa Mäki-Uotilan tilasta RN:o 3:36 kuolinpesän toiselle osakkaalle B:lle ja hänen vaimolleen C:lle. Kauppakirjassa oli sovittu, paitsi muuta, että tilaan kohdistuvista veroista ja muista julkisoikeudellisista maksuista vastasivat omistusajaltaan kuolinpesän osakkaat ja kaupantekopäivästä lähtien ostajat. Kaupanteon jälkeen tila oli saanut vuoden 1983 veronpalautuksena 6.210 markkaa. Koska B ja C eivät olleet suostuneet maksamaan A:n osuutta veronpalautuksesta, hän on vaatinut, että heidät velvoitettaisiin suorittamaan hänen osuutenaan veronpalautuksesta 3.105 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1985 lukien.
Kihlakunnanoikeuden päätös 22.10.1987
Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 21.6.1984 myynyt osuutensa Mäki-Uotilan tilasta RN:o 3:36 Pälkäneen kunnan Epaalan kylässä B:lle ja C:lle. Kauppakirjassa oli muun ohessa sovittu, että tilaan kohdistuvista veroista ja muista julkisoikeudellisista maksuista vastasivat omistusajaltaan kuolinpesän osakkaat ja kaupantekopäivästä lähtien ostajat. Maatilatalouden osalta oli vuodelta 1983 palautettu veroja 6.210 markkaa.
Maataloutta Mäki-Uotilan tilalla oli vuonna 1983 harjoittanut K:n kuolinpesä, jonka osakas A oli puoliosuudella. Jutussa ei ollut näytetty, ettei A olisi ottanut osaa maatilatalouden harjoittamiseen tai että B:tä ja C:tä olisi yksin verotettu maatilatalouden harjoittamisesta. Kauppakirjassa olevalla veroja ja julkisoikeudellisia maksuja koskevalla ehdolla oli tarkoitettu myös veroja maatilatalouden harjoittamisesta.
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n ja C:n suorittamaan A:lle tämän osuuden vuoden 1983 veronpalautuksesta 3.105 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1985 lukien.
Turun hovioikeuden tuomio 24.2.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja C olivat saattaneet jutun, on käsittelyratkaisussaan lausunut A:n vaatineen B:lle ja C:lle tiedoksi toimitetussa haastehakemuksessa näiden velvoittamista suorittamaan hänelle veronpalautuksesta 3.105 markkaa asianosaisten välillä tehdyn kiinteistönkaupan ehdon perusteella.
Oikeudenkäynnin aikana A oli haastetta ottamatta kihlakunnanoikeudessa lausunut, että koska asianosaiset olivat K:n kuolinpesän osakkaina olleet vastuussa mainittujen verojen maksamisesta, myös maksuunpantujen verojen palautus oli suoritettava kullekin osakkaalle pääluvun mukaisesti.
Sikäli kuin A oli kihlakunnanoikeudessa tarkoittanut vaatia kerrottua osuutta veronpalautuksesta sillä perusteella, että hän K:n kuolinpesän osakkaana oli ollut siihen oikeutettu, asia oli muuttunut toiseksi. Tällä perusteella tehdyn vaatimuksen hovioikeus on jättänyt oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 3 momentin nojalla kiellettynä kanteen muutoksena tutkimatta.
Pääasiaratkaisussaan hovioikeus on katsonut, että A ei ollut näyttänyt, että vuodelta 1983 palautetut verot olisivat olleet sellaisia tilaan kohdistuneita veroja, joita kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetussa kauppakirjassa oli tarkoitettu.
Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut B:n ja C:n velvollisuudesta suorittaa A:lle 3.105 markkaa korkoineen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 24.5.1989. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyttämistä. B ja C yhteisesti ovat heiltä pyydetyssä vastauksessa katsoneet, että veronpalautuskysymys olisi pitänyt ratkaista K:n jälkeen toimitetussa osituksessa.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.6.1990
Käsittelyratkaisu
Haasteen nojalla esittämässään kanteessa A on vaatinut B:n ja C:n velvoittamista suorittamaan hänen osuutensa tilan veronpalautuksesta verovuodelta 1983. Vaatimuksensa hän on perustanut siihen, että hän on K:n kuolinpesän osakkaana 21.6.1984 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt osuutensa tilasta ehdoin, että kuolinpesän osakkaat vastaavat tilaan kohdistuvista veroista ja maksuista omistusajaltaan ja ostajat kaupantekopäivästä lähtien.
Oikeudenkäynnin aikana A on vaatimuksensa tueksi haastetta ottamatta lisäksi vedonnut siihen, että kuolinpesä on verolakien mukaan ollut verovelvollinen tilalla harjoitetusta maatilataloudesta saaduista tuloista ja jokainen pesän osakas vastuussa sen veroista, joten veronpalautus on kuulunut kuolinpesän osakkaille pääluvun mukaan jo lain perusteella sopimuksettakin.
A:n maksuvaatimuksensa tueksi esittämät vaihtoehtoiset perusteet, toinen sopimuksesta johtuva ja toinen kuolinpesän osakkuudesta johtuva, ovat molemmat tarkoittaneet saman veronpalautuksen osuuden suorittamista. Tähän nähden asia ei ole muuttunut toiseksi sen johdosta, että A on vasta oikeudenkäynnin aikana vedonnut kuolinpesän osakkuudesta johtuvaan perusteeseen. Kannetta ei siten ole oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n säännösten vastaisesti muutettu. Näin ollen hovioikeuden ei olisi pitänyt jättää A:n maksuvaatimusta tutkimatta viimeksi mainitulla perusteella esitettynä.
Täällä esitetyn selvityksen mukaan ositus K:n jälkeen on toimitettu 22.4.1988, jolloin pesänjakaja on todennut A:n ja B:n ilmoittaneen, ettei hovioikeudessa tuolloin vireillä ollut veronpalautusta koskenut valitus estänyt osituksen toimittamista. Kun ositus on jo lainvoimaisesti toimitettu, kysymys oikeudesta veronpalautukseen voidaan ratkaista osituksesta erillisenä asiana.
Edellä mainitun perusteella Korkein oikeus viivytyksen välttämiseksi ottaa asian kokonaisuudessaan ratkaistavakseen.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Veronpalautus on maksettu Mäki-Uotilan tilan maataloustulosta vuodelta 1983 suoritetun ennakkoveron johdosta. Maataloutta ovat vuonna 1983 tilalla harjoittaneet A ja B K:n kuolinpesän osakkaina. A:lla on näin ollen osakkaana oikeus saada puolet palautuksesta.
C:n, joka ei ole ollut kuolinpesän osakas, ei ole näytetty saaneen kysymyksessä olevaa veronpalautusta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. B velvoitetaan suorittamaan A:lle 3.105 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.7.1987 lukien.
Oikeustieteen kandidaatti X:lle maksetaan valtion varoista palkkioksi maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n avustamisesta täällä 1.000 markkaa, mikä määrä B velvoitetaan korvaamaan valtiolle.
Asian laatuun nähden hylätään C:n oikeudenkäyntikuluvaatimus.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Portin, Nikkarinen, Nybergh, Riihelä, Ketola, Roos, Taipale ja Krook